5 viikkoa takana.

Kuuhun kurkistaja on kotiutunut Ao Nangiin vallan mainiosti näiden viiden viikon aikana. Hankala yrittää sanoin kuvailla mitä kaikkea mielessä liikkuu. Kuitenkin aika on mennyt mielettömän nopeasti ja uusia kokemuksia kerätään joka viikko. Jos olette käyny Aurinkomatkojen blogia lukemassa, niin selvinnyt on varmaan nämä työhön liittyvät kuulumiset. Aluksi totuttelu kaikkeen ja uuden opettelu oli melko rankkaa, meillä päivät venyi ja univelkaa kertyi. Nyt kuitenkin elämä on tasoittunu uomiinsa sopiviksi ja normielämä alkaa rullaamaan.

Ao Nang on nykyään melko vilkas lomakohde, jossa lomailee paljon suomalaisten lisäksi muita skandeja, venäläisiä, jenkkejä, saksalaisia, kiinalaisia ja kaikenmoista kansalaisuutta. Osa reissaa matkatoimiston kautta pakettimatkalla ja toiset taas saapuu rinkan kanssa Koh Lantalta tai Phuketista.

Ruokapaikkoihin ja iltaelämään ollaan myös tutustuttu. Iltaelämässä ei ole hulluna kehumista, kylän ainoa menomesta CenterPoint on karmiva bileympäristö, jossa noin 7 eri baaria soittaa jumputtavaa discobiittiä lisukkeenaan livebändin melut. Tästä syystä onkin kivempi viettää ja istua iltaa jossain pienemmässä kuppilassa lähempänä kotia, jossa yleensä paikalliset tai reppureissaajat vetää bisseä. Pikkujoulujakin vietettiin, mutta mitään kosteita juhlia niistä ei saatu (alkuperäisestä suunnitelmasta huolimatta) aikaan. Mulla on aivan huiput työkaverit täällä, ja koska aikaa vietetään paljon yhdessä, niin kenties aurinkoperhe-ilmaisua on tässä taas hyvä käyttää. Syrän.

Bangkokissakin käytiin työluvat hakemassa. Melkoinen kaupunki! Shoppailtiin siinä Siam roadin varrella, kun viereisellä kadulla mieltään hallitusta vastaan osoitti 100.000 henkeä. Paikallisesta Converse-kaupasta löyty muuten yllättäviä tuotteita; Converset Marimekko-kuosilla!! Siinä oli tytöillä montut auki. Nyt harmittaa vaan ku en ostanu

Eräs männäilta tuossa Ao Nangin raitilla pärrälläni ajellessa huomasin kuun sirpin mollottavan suupielet ylöspäin yötaivaalla. Sen kummemmin asiaa ajattelematta huomasin lauleskelevani siinä mennessäni, että ”..tän kylän ämmät tuppurahännät, kupparit ja noiat, mie vaan tyttö lauleskelen että minkä ne ämmät voivat..” Siinä saatto muutama thaimopedisti ihmetellä hilipatipippania 😉

Ikävä teitä kaikkia – silleen normaalilla ja hyvällä tavalla! Täällä on hyvät oltavat ja elämä hymyilee! Yleinen vitutuksen taso on saavuttanut miniminsä, enkä tältä elämänmuutokselta oikein muuta toivonutkaan 🙂

Ihanaa Joulun odotusta sinne kaikille ja Rauhallista Joulua kaikille, jos ei sitä ennen kuulla! Viettäkään ihanaa aikaa rakkaittenne kanssa ❤

Final countdown.

Viikon päästä vietän viimeistä yötä kotimaan kamaralla seuraavaan viiteen kuukauteen. Luvassa oletettavasti vähäuninen yö tuolloin 😉 Tänään pesin urakalla pyykkiä, ja keräsin jo kasaan mukaan lähteviä tavaroita. Vuosien saatossa minun pakkausrutiineihin on paikkansa juurruttanu The Lista. Tämä voi olla hieman liian järjestelmällistä hommaa joidenki mielestä, mutta hei koskaan en oo mitään unohtanu matkasta 🙂 Lista tarvittavista tavaroista tehdään, sitä muokataan ja sen mukaan pakataan. Piste.

Moni on vinkannu, että ethän sinä tarvihe sinne matkaan paljo mitään! Rohkenen olla hieman eri mieltä asiasta. Vaatteita sinällään ei tarvii paljoa, mutta se kaikki muu. Silitysrauta, kynsiviila, kuorintavoide, kenkälankki, neula ja lanka, tyynyliina, kameran laturi ja niin eespäin. Tavaroita kertyy vaikka niitä yrittäisi karsia. Niin se vaan menee. Ja aion todellakin viiä omat paidat Suomesta (vaikka kyllä niitä sieltäkin saa), koska Thaikuissa lomaillessani huomasin olevani ”XL-kokoa”, ainakin paikallisiin puseroihin tungettuna.

Laukkuja on kaksi ja reppu vielä selkään, niinku kunnon reissuajalla. Helsingissä mukaan matkalle lähtee työvaatteet, eli vaatteille tarkoitettua laukkua ei voi juntata Valtimolla täyteen 🙂 Kytkin nousee siis tulevana lauantaina 2.11., jolloin junailen Nurmeksesta isän tykö Lappeenrantaan. Siellä pari yötä vietän, ja kiskot vie Helsinkiin maanantaina 4.11. Toivottavasti minun postitse lähettämäni viisumihakemus (kera passin) on päässy turvallisesti perille Thaimaan suurlähetystöön, jotta voin noutaa sen heti päästyäni Helsinkiin. Isoin huoli on nimittäin sen jälkeen haihtunu.

Sielläpä sitten olisi Helsingissä pari päivää aikaa esim. korjata mun lempisandaaleiden toinen osapuoli. Tämäkin on taas niin tätä meikäläisen hommaa, meinaan että ei oo eka kerta kun tapahtuu. Eli kun Nellin luona piipahdin pari viikkoa takaperin, otin mukaani lempisandaalieni vasemman osapuolen, jonka pohja irvisti ikävästi. Tällöin en hoksannu tarkastaa oikeaa osapuolta. Nyt on siis vasen suutarireissun käynyt ja huomasin, että olisi oikeakin ollu reissun tarpeessa. Eli pääsen suutarivisiitille myös Helsingissä 🙂

Huomenna pakkailut kiihtyy, ja reilun viikon päästä maisemat on jo suunnilleen seuraavanlaiset… 😉 Krabi, I´m coming!!

Viikko 4.

On taas tullut todettua, että odottavan aika on pitkä. Se on pitkä ja tylsä ja turhauttava. En tiiä miten raskaana olevat naiset jaksaa oottaa 9 kuukautta 😀  Toisaalta, kahen viikon päästä ollaan jo Helsinki-Vantaalla ja ootellaan koneen lähtöä. JEI!!

Kaikenlaista jännää tässä ootellessa on tullu tehtyä. Kävin ihanan siskoni Nellsonin luona Joensuussa pari päivää viettämässä. Käytiin myös Nellin työpaikassa Kerubissa syömässä ja musavisailemassa. Piipahtakaa ihmeessä, erinomaista ruokaa ja rento fiilinki. Sain myös Nelliltä ekan joululahjan ❤ Ninja-avaimenperä lähtee Krabiin matkaan. Kiitos! 🙂 Palaillessa Joensuusta Valtimolle keli ei ollut ihan kaksinen, vaan lunta tulla tuprutteli ihan reippaasti. Mutta hienoa tässä oli se, että pääsin kivasti illakoimaan lapsen tavoin ulos ja rakentelemaan kaikenmoisia lumijuttuja 😀 Tän talven lumikiintiö tuli henkilökohtaisesti nyt täyteen.

Sekä lauantaina että sunnuntaina vietettiin pikkujouluja. Lauantaina äitin kanssa meillä oli havunoksilla koristeltu joulusauna, jonka jälkeen paistettiin torttuja ja syötiin konvehteja. Sunnuntaina syötiin äipän ja veljen perheen kanssa tuunattu joululounas, sisältäen porkkana- ja lanttulaatikkoa, mummon karjalanpiirakoita, ”kinkkua” (possun pihvejä) ja rommirusinajälkkäriä, sekä tietty glögiä. Sain tällöin toisen joululahjoistani, uuden kalenterin, joka tulee tarpeeseen! Kiitos Tommi, Laura ja Lucas ❤

Eilen hurautettiin äipän kanssa Nurmekseen kattomaan Leijonasydän-elokuvvaa. Isoimmat fiilikset taisi tulla elokuvan sijaan itse Nurmes-talosta. Tuossa rakennuksessa oon nimittäin viettäny äärettömän määrän tunteja lapsuudessa ja nuoruudessa. Meinasi pienimuotoinen liikutuskin hiipiä paikalle, kun seisoin Palanderin salin ovella ja katselin Nurmeksen Seppojen tanssijaoston ilmoitustaulua. Ja kuinka Hannikaisen salin näyttämö näytti pieneltä, kun se lapsena oli niin iso. Ja ne Kahvio Marjatassin karkkipussit ❤  Varsinainen walk down the memory lane..

Matkalaukut odottaa pakkaajaa, siitäpä savottaa ensi viikoksi. Sitä ennen pääsen kummipoika-Elmon kanssa kattomaan Mikael Gabrielia tostaina 😀

”Katkokävelyä aiheuttaa valtimo-ongelmat..”

Nyt ois kv-ajokorttiasia hoidettu alulle, vaikkei sekään nyt ihan helppoa ollut. Autoliiton nettisivuilla kerrottiin, että asian voi hoitaa Nurmeksessa sijaitsevassa vakuutustoimistossa. Ka, minähän se lähin innokkaana ajelemaan Nurmekseen aamulla ennen kymmentä. Paikan päällä selvisi, että kyseistä palvelua ei oo saanu heiltä enää kahteen kuukauteen. Siis häh?!  Kyllä sieltä interin netistä löytyy aina ajantasaista tietoa 😉 Eipähän siinä, takasin Valtimolle köröttelemään. Tämän lisäksi sain siis sovittua rokoteasioista, hommattua reissurepun läppäritaskuineen, otatettua passikuvat viisumihakemusta varten, palautettua Soneralta lainassaolleet modeemin ja digiboksin romppeineen sekä yritin päästä kirjastoon, joka kuitenki oli sulki jo neljältä.

Myös toisen blogin kirjoittamiseen tuli tänään lisäinfoa. Jänskää sekin 🙂 Ennätin myös kattoa televiisoria tänään, ja sieltä opin, että katkokävelyä aiheuttaa yleensä valtimo-ongelmat. En kyllä muista yhtään, että mitä muuta siinä kerrottiin. Jännästi jää ihmiselle mieleen vaan ne asiat mitä haluaa jäävän. Meillä on muuten melkoinen wanahan ajan keuhkoparantola täällä Naulatiellä 😀 Mulla alko lenssu jo Alanyassa ja on ollu kyllä aika rouhea yskänpentele päällä. No nyt täällä keuhkojaan muhevasti yskii pihalle pari muutaki potilasta.

Illan päälle tuli vielä suunniteltua, että minkäslaista tatulointia sitä alkaisi miettimään. Ihanaiset oopeeläisethän mulle hommasi läksärilahjana tatskalahjakortin, ja ihoa pitäis hakata 7.4. alustavan suunnitelman mukaan. Voisi olla ihan hyvä jo tässä vaiheessa fundeerata, että mitä sitä oikeesti haluaa ottaa ja mihinkä. Toki voi olla mahollista, että Krabilta saan jonkun mahtipontisen idean. Juu nevö nou.

Nyt tää kattois Olipa kerran’in ja painuis pehkuihin.

Hasta Mañana.

Ja tästä se lähtee!

BÄNG, ja nyt tällä ois oma blogi!

5 viikkoa ja lähtö koittaa. 😀 Vieläkin joskus tuntuu itekkin uskomattomalta tämä tilanne, ihanku aivot ei ois kuitenkaan rekisteröiny kaikkea mitä on tapahtunu ja tapahtumassa!

No, mitä on tapahtunu ja tapahtumassa? Oletuksena on, että miun blogia seuraa ystävät, kaverit ja kylänmiehet, mutta siltä varalta, että tänne eksyy joskus joku muukin, niin tässä pieni briiffi:

Olen siis 31-vuotias nainen, joka työskenneltyään vuosikymmenen finanssimaailmassa päätti kääntää kelkan kanootiksi ja vaihtaa jakkupuvun matkaoppaan vaatteisiin. Erinäisten jännien vaiheiden jälkeen olen muutaman viikon työttömänä (eli vedän lonkkaa mamman nurkissa) ja Ruotsalaisuuden hienona päivänä hyppään siiville ja kohti Thaimaata ja Krabia. Olen kotoisin Valtimolta, Pohjois-Karjalasta, mutta viimeiset 12 vuotta olen asustellut Suomen Chicagossa eli Oulussa. Olen yksin, mutta en yksinäinen ja sen vuoksi nyt olikin hyvä hetki tehdä elämässä jänniä asioita 🙂 Olen saanut hirmuna positiivista palautetta ja kannustusta ratkaisustani; ihmiset näemmä innostuvat unelmien toteuttamisesta! 🙂

Niin, ei sllä etteikö tässä nyt voisi ansaitusti hieman huilatakin: tajusin justiinsa etten oo päässy/ennättäny pariin kuukauteen reenaamaan ja syömisetkin on ollu mitä sattuu ja ennättää. Sen verta haipakkaa tässä on menty jo monta monituista viikkoa. Nyt jäljellä ois enää hieman pakattujen ja muutettujen tavaroiden läpikäyntiä, kansainvälisen ajokortin sekä viisumin hommaamista. Loppuajan voinkin keskittyä läheisiin täällä Valtimolla. Ympäri Suomea olisi kyllä ihania ihmisiä, ketä oikeastaan pitäisi ja haluaisinki käydä moikkaamassa.. Noh, eipähän tässä tiiä mitä sitä vielä keksii.

Oltiin perheen kanssa lomailemassa Alanyassa vastikään, ja on kyllä viikossa tullut kunnollinen syksy Suomeen. Tsiisus. Piti tänään kaivella pipot, lapaset ja kaulaliinat, sekä välikelin kenkiä esille. Henkilökohtaisesti en syyskelejä ihan hirmuna arvosta, mutta voisi kait tuota ruskaa käydä töllöttämässä vaikka tuolla Kolin suunnalla jos tässä aikaa liikenee 😉 Ainahan sitä voi kiskoa vaelluskengät jalkaan ja reippailla hieman. Nyt kun ei vielä hikikään niin pahasti pääse yllättämään, kuin oletettavasti tässä talven kuluessa. 😉